Kirjoittanut Tijuana 2008.
Lähteet Wikipedia, Hevosmaailma.net, TWHBEA

:: Säkäkorkeus noin 150-163 cm
:: Väri mikä tahansa yksivärinen tai lehmänkirjava
:: Alkuperämaa Yhdysvallat

Tennesseenwalker (twh, tennessee walking horse) on Yhdysvaltalainen 1800-luvun alkupuolella kehitetty hevosrotu. Se syntyi, kun Tennesseen suurille maanviljelysplantaaseille tarvittiin hevonen jolla pystytään ratsastamaan mukavasti pitkiäkin matkoja.

Vaikka tennesseenwalker nykyään tunnetaankin paljolti näyttely- ja showhevosena, ei sen rakenne ole niin näyttävä tai siro kuin esimerkiksi saddlebredien. Sen sijaan rodun jalostuksessa on kiinnitetty huomiota askellajeihin ja hevosten lempeään, palvelualttiiseen luonteeseen. Tennesseenwalkerien rotuyhdistys TWHBEA (tennessee walking horses breeders and exhibitors association) kehuukin tätä rotua maailman hyväluonteisimmaksi hevoseksi.

x Tavallinen, melko suuri pää
x Lyhyt kaula
x Runko on syvä ja tynnyrimäinen
x Selkä on lyhyt
x Lautaset voimakkaat
x Vahvat jalat, joskus asentovirheitä

Tennesseenwalker luotiin erittäin monikäyttöiseksi hevosroduksi, ja niinpä sen käyttömahdollisuudet eivät pääty showkehään - eihän sitä sinne alkujaan edes suunniteltu. Walkerit sopivat hyvin niin ratsastukseen kuin valjakkoajoonkin, ja rotu tunnetaan myös westernin taitajana. Kestävyytensä ansiosta hevoset pystyvät pitämään yllä ratsastajalle mukavaa tasaista vauhtia pitkään ja ovat siksi erinomaisia kavereita matkaratsastukseen. Kouluratsuina ne eivät kuitenkaan pärjää, sillä ne eivät omaa normaalia ravia vaan niillä tuo askellaji on korvautunut juoksukäynnillä. Joissain kilpailuissa niin reaalimaailmassa kuin virtuaalisestikin on kuitenkin järjestetty walkereille avoimia luokkia joissa vaaditaan ravin sijaan juoksukäyntiosuudet.

Tennesseenwalker omaa kolme erikoista, vain rodulleen ominaista askellajia. Ne ovat synnynnäisiä taitoja, joita ei tarvitse opettaa hevosille vaan ne osaavat ne jo varsoina.

Nelitahtikäynnissä (flat-foot walk) hevosen jalat astuvat maahan yksi kerrallaan säännöllisin väliajoin ja takajalat astuvat etujalkojen yli. Takajalkojen liike on liukuvaa ja niissä pidetään usein pitkäkantaisia kenkiä liikkeen korostamiseksi. Nelitahtikäynti on passahtava askellaji.
Juoksukäynti (running walk) on liikeradoiltaan kuin nelitahtikäynti, mutta hyvin paljon nopeampaa ja takajalkojen yliastunta suurempaa. Hevosen takaosa on hyvin alla. Juoksukäynnissä hevonen myös usein heiluttaa päätään askeleittensa tahdissa. Juoksukäynnin nopeus saattaa olla jopa 10-15 km/h, ja hevonen jaksaa pitää vauhtia yllä pitkään.
Keinutuolilaukka muistuttaa normaalia laukkaa, mutta askellus on muihin hevosrotuihin verrattuna paremmin rullaavaa ja askellus korkeampaa.

Näyttelykehässä eli askellajishowssa tennesseenwalkerit esitetään yleensä juoksukäynnissä. Vauhti on erittäin nopeaa ja hevoset voivat yltää jopa 25 kilometrin tuntivauhtiin. Etujalkojen liikkeet ovat yliluonnollisen korkeat, ja perinnöllisestikin korkeita askeleita pyritään korostamaan kasvattamalla hevosten kaviot pitkiksi sekä käyttämällä painavia kenkiä ja korotuksia. Tällaisen kengityksen takia näyttelyhevosilla voidaan ratsastaa vain pehmeällä alustalla. Tennesseenwalkerpiireissä tavataan myös paljon vilppiä. Koska luonnollisin keinoin hevosten treenaaminen on hidasta sekä vaativaa ja fuskaamalla monen vuoden harjoittelun tulos saadaan hetkessä, tietysti monet valitseman huijaamisen. Hevosten vuohisia käsitellään kemiallisilla aineilla tai satutetaan muilla keinoin, jotta hevonen nostaisi kavioitaan korkeammalle. Tätä kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä soring. Tietenkään kaikki yliluonnollisen näköisesti askeltavat walkerit eivät ole automaattisesti rääkättyjä, vaan korkea askel on niillä verissä ja samat tulokset voidaan saavuttaa myös treenaamalla.