Kirjoittanut Sirpa.

Askellajipuolella (eli ns. saddleseat-luokissa) on walkereille lähinnä kaksi eri "luokkaa" tai voisi ehkä sanoa jopa että kaksi eri maailmaa: flat shod ja performance. Flat shod-luokissa hevoset on kengitetty normaalisti, kaviot ovat normaalin pituiset, korotuksia, ketjuja eikä painoja käytetä. Liikkeet ovat normaalit, eivät liioitellun korkeat. Performance-luokat ovat sitten näitä varsinaisia show-luokkia, hevosten etujalat hipovat suunnilleen korvia. Etukaviot ovat usein pidemmät ja kavioiden alla on painavat korotukset. Vuohisten ympärillä on ketjut. Nämä (korotukset engl. stack ja ketjut) ovat sallittuja apukeinoja ja käsittääkseni ainakin ketjujen painoilla on maksimiraja. Näiden kahden tyylin välillä on selvä ero ja sen voi nähdä vaikkapa TWHBEA:n videoista.

Erityisesti performance-piireihin liittyy ongelma nimeltä soring. En ole keksinyt sille sopivaa suomenkielistä nimitystä, missä olisi mitään järkeä. Englanninkielinen termi tulee sanasta "sore", joka tarkoittaa kipeää, arkaa, hevosmaailmassa usein ontuvaa. Tästä voi siis päätellä että kys ei ole mistään kovin nätistä asiasta.

Soringin periaate on yksinkertainen: tehdään etujaloista arat tai kipeät jollain metodilla, jolloin saadaan hevonen nostelemaan etujalkoja hyvin korkealle ja vetämään takajalat pitkälle alleen. Aikaisempina vuosikymmeninä, kun soring ei ollut laitonta, se oli ihan julkista, hevosten ruununrajaat saatettiin ennen kilpailuja tehdä haavoja, joihin vuohisten ympärillä oleva ketju osui tai hevosen kavioiden ja pohjallisen väliin saatettiin laittaa teräviä esineitä. Suosituin keino lienee kuitenkin aina ollut erilaisten kemikaalien käyttö vuohisten ja ruununrajan iholla, joka tekee alueen araksi ja osuessaan siihen ketju tuottaa kipua. Ketjuthan siis ovat sallittuja välineitä eivätkä sinänsä mitenkään kipua tuottavia.

Nykyisin soring on laitonta, mutta koska sen tulokset ovat niin haluttuja ja se on niin helppoa, sitä käytetään edelleen. Helppoa se on sen vuoksi, että sillä hevonen saadaan show-kuntoon nopeasti. Muuten tuollaisen show-hevosen treenaaminen veisi vuosia eikä kaikilla hevosilla riitä rahkeet moiseen. Soringilla saadaan helposti siis aikaiseksi tuo super-korkea askel, joka on toivottua. Jo itsessään koko idea, kivun tuottaminen, on tietysti eläinsuojelullisesti vähintäänkin arveluttavaa, mutta siinä on muitakin ongelmia. Käytetyt kemikaalit ovat usein vaarallisia, karsinogeenisiäkin (syöpää aiheuttavia) ja kun ne imeytyvät hevosen jaloista verenkiertoon, ne saattavat aiheuttaa kaikenlaisia sivuoireita: ruuansulatusongelmia, jopa ähkyä, hedelmällisyysongelmia, lihasoireita, hermosto-oireita, jopa kuoleman. Eivätkä ne ole vaarattomia aineita käsitteleville ihmisillekään.

Mekaanistakin soringia käytetään vielä. Teräviä esineitä pohjallisen ja kavion välissä, kavio raspattuna niin matalaksi, että säde osuu pohjalliseen, se vielä yhdistettynä "verryttelyyn" kovalla tiellä, keinoja löytyy kyllä.

Soringia yritetään estää kilpailevien hevosten tarkistamisella, mutta mekaanisia keinoja on hankala huomata ja kemikaaleja käytetään yleensä ennen kilpailuja, ei suinkaan enää kilpailupaikalla. Hevosten jalat tarkistetaan arkuuden ja arpien varalta, mutta näidenkin pimittämiseen on olemassa keinoja.

Tietenkin myös hevoset ja niiden liikkeet ovat kehittyneet jalostuksen myötä, joten ei voida sanoa, että kaikki korkeasti askeltavat hevoset olisivat soringin uhreja. Jotkut väittävät soringin (lähes) kadonneen lainsäädännön ja tarkistuksien myötä, mutta henkilökohtaisesti epäilen tätä hieman. Lisää tietoa löytyy esim. FOSHin linkkilistalta, erityisen suositeltavia (jos kantti kestää lukea) ovat pdf:t "Sore Winners" ja erityisesti "More Than Sore". Googlesta löytyy paljonkin linkkejä aiheesta, mutta FOSH lienee yksi luotettavimmista lähteistä. Kysyäkin saa, olen jonkin verran kerännyt tietoa tästä aiheesta.